Ennen ensimmäistä päivää aloitin himmaamaan syömistä niin, että söin tavallista pienemmät ateriat ja illalla söin viimeiseksi n. 2 dl jogurttia. Koko paaston yritin parhaani mukaan juoda erilaisia suolaisia sekä makeita mehuja ja myös tavallista vettä n. 3 litraa päivässä, vaikka välillä tuntu kyllä että tukehdun kohta siihen älyttömään tankkaukseen :D Makeina mehuina join mm. Marlin karpalo-, multivitamiini- ja appelsiinimango-mehuja ja suolaisina perus vichyä sekä Biotan Vihannes- ja Welness-mehuja. Myös itse puristamalla hedelmistä mehua saa oivallista paastojuomaa! Ensimmäinen päivä ei ollut niinkään hankala kuin vasta vähän illalla, sillä sen kesti helposti edellisenä päivänä syödyllä ruoalla. Ekan päivän aikana olo ei erikoisemmin muuttunut pientä päänsärkyä laskematta, kunhan vaan uskollisesti joi ja sitä mukaan ramppasi vessassa, ettei liiallinen heikotus saanut ottaa valtaa.
Toisena päivä menettelin täysin samalla tavalla, mutta niinkun olin aikaisemmin kuullut, saatoin todeta itekkin että toinen päivä on kieltämättä paha... nälkä kasvoi kasvamistaan ja huomasin että aloin voimaan pikkusen pahoin iltapäivällä, mutta se meni onneks aika pian ohi. Tarkkailin muutenkin koko paaston ajan omaa vointiani ja olisin lopettanut heti jos jotain vakavampaa heikotusta, päänsärkyä tai pahaa oloa olisi ilmaantunut, on se keholle silti sen verran rankka paikka vaikka päällisin puolin kaikki on ok.
Nyt kolmanetena päivänä aloin taas hiljalleen palata takaisin tavalliseen syömisen rytmiin kevyen ja kasviksia sekä hedelmiä sisältävän ruoan avulla. Aamun aloitin n. 1 desillä jogurttia. Oli hauska huomata kuinka mahalaukku oli kutistunut ja tuli ihan ähky ja tuhti olo pienestä jogurtista! Päivällä otin lautasellisen porkkanakeittoa ja ei ole kyllä maha murissut, kaikkeista parasta olis tietysti jos paaston jälkeen pystyis pitämään ruoka-ajat mahdollisimman säännöllisinä ja annokset pieninä.
Yleisestiottaen tää oli tosi kiva kokemus ja otan varmasti vielä joskus uudestaan. Vinkkinä voisin sanoa että paastotessa kannattaa kuunnella tarkasti omaa kehoa ja sen merkkejä ja ottaa vaan iisisti.
Sori tää selostuksen pituus, mutta ajattelin kertoa nää asiat niin kattavasti, kun enään vaan muistan :)
Toisena päivä menettelin täysin samalla tavalla, mutta niinkun olin aikaisemmin kuullut, saatoin todeta itekkin että toinen päivä on kieltämättä paha... nälkä kasvoi kasvamistaan ja huomasin että aloin voimaan pikkusen pahoin iltapäivällä, mutta se meni onneks aika pian ohi. Tarkkailin muutenkin koko paaston ajan omaa vointiani ja olisin lopettanut heti jos jotain vakavampaa heikotusta, päänsärkyä tai pahaa oloa olisi ilmaantunut, on se keholle silti sen verran rankka paikka vaikka päällisin puolin kaikki on ok.
Nyt kolmanetena päivänä aloin taas hiljalleen palata takaisin tavalliseen syömisen rytmiin kevyen ja kasviksia sekä hedelmiä sisältävän ruoan avulla. Aamun aloitin n. 1 desillä jogurttia. Oli hauska huomata kuinka mahalaukku oli kutistunut ja tuli ihan ähky ja tuhti olo pienestä jogurtista! Päivällä otin lautasellisen porkkanakeittoa ja ei ole kyllä maha murissut, kaikkeista parasta olis tietysti jos paaston jälkeen pystyis pitämään ruoka-ajat mahdollisimman säännöllisinä ja annokset pieninä.
Yleisestiottaen tää oli tosi kiva kokemus ja otan varmasti vielä joskus uudestaan. Vinkkinä voisin sanoa että paastotessa kannattaa kuunnella tarkasti omaa kehoa ja sen merkkejä ja ottaa vaan iisisti.
Sori tää selostuksen pituus, mutta ajattelin kertoa nää asiat niin kattavasti, kun enään vaan muistan :)
Muuten tänään aamulla kävin ripari-juttuihin kuuluvassa messussa heti aamusta ja sen jälkeen lähdin kuvaamaan ulos, koska oli ihanan raikas ja aurinkoinen keli, sellaisia ilmoja enemmän kiitos!
No, sen jälkeen tulin sit sisään ja jatkoin kuvaamista. Sitten sattu sellanen juttu, että mun järkkäri tippui suoraan lattialle ja säikähdin meinaan sen verran että huhhuh!! Siinä sitten sydän kurkussa tarkistin vahingot ja jos nyt oikein sain tarkistettua niin runko säilyi ehjänä (luojan kiitos), mutta objektiiville saa melkein varmasti sanoa goodbye. Mä en ymmärrä miten niin pääsi käymään.. Anteeks tää kielenkäyttö mutta suoraan suomeks sanottuna nyt vituttaa ja aika paljon. Ja eikun sitten huomenna kamera arvioitavaksi valokuvausliikkeeseen ja sormet ristissä odotellen tuomiota paljonko rahaa tähän tulee palamaan. No, ehkä tää oli mun kohtalo, mutta silti sapettaa niin pirusti. Huoh. Elämä on oikeesti joskus niiiiin sieltä syvältä!
huim tollanen paastoaminen kuulostaa toisaalt aika pelottavalta, itse en pystyisi :D
ReplyDeleteja kivoja kuvia :)
Joo itekkin epäilin aluks omaa itsekuriani mut hyvin se silti meni :D Ja kiitos vielä!
ReplyDelete